| 2/5 pistettä | matkakirja |

Resizer_15621596216961.jpeg

Ilmari Turja teki nuorena miehenä 1928 matkan Jäämeren rannikolle siellä asuvien suomalaisten keskuuteen. Tuohon aikaan Pohjois-Norjan asukkaista suomalaisten osuus oli hyvin suuri ja monet paikat tunnettiin täysin suomalaisilla nimillä. Jopa niin, että norjalaiset osasivat puhua suomea.

Kirjan parasta antia on hyvinkin alkeellisen elämän kuvaaminen lähes 100 vuotta sitten karulla Jäämeren rannikolla. Siinä mielessä tämä tuo mieleen mm. K. M. Walleniuksen teokset, kuten Miesten meri (https://matkakirjat.wordpress.com/2017/02/27/wallenius-k-m-miesten-meri/).

Ja mielenkiintoista on myös, että monet nykyisinkin tunnetut paikat vilahtelevat kirjan sivulla ja tuollon 100 vuotta sitten olivat hyvin erilaisia. Esimerkiksi Tromssaan pääsi tuohon aikaan vain meren kautta, kuten moniin pienempiinkin paikkoihin.

Miinusta tulee siitä, että pohjoisen luontoa tai elämäntapaa kuvataan hyvin pintapuolisesti. Toisaalta esimerkiksi suomen kielen asemasta jauhetaan varmaan kymmeniä sivuja, mikä on aika tylsää.

Musta kiveliö ja valkoinen lumikenttä, harmaa Jäämeri, puhdas taivas ja satapäinen porolauma, tämä suuri tunturi ja kaksi pientä lantalaista.”

  • WSOY 1928
  • 188 s.
  • Mustavalkoisia valokuvia.
Mainokset