| 2/5 pistettä |

luiron-lauluKirjan kirjoittaja Lauri Hihnavaara on Lapin kuuluisan porokeisari Moskun ja Mari Tanhuan poika. Kirja ei kuitenkaan kerro Moskusta, vaan elämästä Sompiossa Moskun kuoleman jälkeen.

Kirja on tyyliltään romaanityyppinen kertomuskokoelma, jossa Hihnavaara kertoo sompiolaisten poromiesten ja jokikalastajien elämästä.

Kirjan takakannen teksti sanoo osuvasti: ”Luiron laulu on muisto tiettömien erämaiden legendaarisista kiertelijöistä, jotka salametsästivät, tekivät sahtia ja pilkkasivat virkaherroja niin kauan kuin veri kirsi. Se kuvaa Sompion pikkukylien ihmiskohtaloita sodan jälkeisten rakennusvuosien ristipaineessa, ajalta ennen kuin LOkan tekojärvi piilotti kylät vesimassoihin.”

Itse ostin ja luin tämän kirjan pelkästään siitä syystä, että Luirojärvi on saanut vaeltajien keskuudessa lähes legendaarisen maineen ja sinne itsenikin tekee mieli käymään ehkä jo ensi kesänä. Ja kyllähän tässä kirjassa käydään seikkaperäisesti läpi myös se, millä tavalla kaukana kaikesta olevasta Luirosta on kasvanut eräihmisten yksi suosituimmista vaelluskohteista Lapissa.

Mielestäni parasta Luiron laulussa on se, että sen on kirjoittanut lappilainen. Lapistahan on kirjoitettu valtava määrä eräkirjoja ja tarinoita, mutta lähes aina kirjoittajat ovat olleet muualta tulleita. Lauri Hihnavaara on itse Sompiossa kasvanut ja näkee asiat sitä kautta vähän eri tavalla kuin Lapista kertovissa kirjoissa yleensä kuvataan.

  • WSOY 2002
  • 367 sivua

 

Mainokset