| 5/5 pistettä | matkakirka |

Vuosia sitten luin Amit Gilboan kirjan Off the Rails in Phnom Penh – Into the Dark Heart of Guns, Girls, and Ganja. Luin sen Phnom Penhissä ollessani ja kiertelin samalla kirjan mestoja. Silloin ajattelin sen perusteella, että Kambodza on hulluin valtio, jota maa voi päällään kantaa.

Nyt sitten kuuntelin äänikirjana Ville Haapasalon elämästä kertovan Et kuitenkaan usko. Sen perusteella 1990-luvun Venäjä esiintyy kyllä vähintään yhtä hulluna paikkana.

Haastattelumuotoon kirjoitettu kirja (Kauko Röyhkä haastattelee Ville Haapasaloa) on täynnä mitä uskomattomampia tapahtumia. Välillä ei tiedä, voivatko ne mitenkään olla totta. Kirjan nimi Et kuitenkaan usko, kuvaa kyllä loistavasti sitä, mistä on kyse.

Esimerkiksi karhu ajaa metsästysreissulla polkupyörällä vastaan, näyttelijät ovat elokuvan kuvauksissa niin sekaisin, että jälkikäteen eivät muista tehneensä koko elokuvaa, joku kuutiopää roudaa Australiasta ison määrän alligaattoreita Volgalle, ettei tarvitse joka vuosi käydä niitä Australiassa asti metsästämässä jne.

Samalla kirja avaa kuitenkin aika hyvän näkökulman siihen, millä tavalla Venäjällä asioita hoidetaan, millä tavalla maa toimii, miten on mahdollista, että rikolliset pyörittävät kokonaista valtiota, millä tavalla oligarkit syntyivät jne.

KIrjan esittelyteksti:

Ville Haapasalo aloitti opinnot Leningradin teatteriakatemiassa vuonna 1991. Hän ei puhunut sanaakaan venäjää. Hän asui järkyttävissä kellariloukoissa, näki vapaaehtoisesti nälkää ja joutui useita kertoja ryöstetyksi ja hakatuksi. Lopulta hän päätyi kaikkien aikojen suosituimpaan venäläiseen elokuvaan. Siitä alkoi uskomaton ura elokuvatähtenä ja julkisuuden henkilönä, joka nykyään rankataan Forbes-talouslehdessä Venäjän ”kolmanneksi arvokkaimmaksi kasvoksi”.

Tässä suorasukaisessa haastattelukirjassa Ville kertoo uskomattomista kokemuksistaan gangstereiden, oligarkkien ja sotaherrojen vieraana ja siitä, miten hän oppi rakastamaan villiä ja mahtavaa naapurimaatamme.

Kauko Röyhkä on kirjannut muistiin Villen uskomattomat vaiheet Venäjän jälleensyntymisen vuosina. Tarina on hulvattoman hauska ja rankka eikä aina kovin kaukana paroni von Münchhausenin muisteloista. Juha Metson valokuvat rakentavat tarinalle toisen ulottuvuuden, jossa näkyvät itänaapurin kurjuus ja korskeus.

Lopuksi täytyy vielä todeta, että kirja muutti kyllä omat käsitykseni paitsi Venäjästä niin myös Ville Haapasalosta ja Kauko Röyhkästä täysin. En ole koskaan ollut suuri Haapasalo fani, mutta nyt täytyy kyllä alkaa katsoa myös noita 30 päivää tv-ohjelmia. Kauko Röyhkän kirjoja en ole aikaisemmin lukenut, mutta vaikea kuvitella, että kukaan toinen olisi pystynyt tekemään Villestä parempaa kirjaa.

Et kuitenkaan usko toimi äänikirjana hienosti. Kuuntelin sitä salilla juoksumatolla. Muut varmaan luulivat minun sekoavan, kun itsekseni hihittelin menemään näille tarinoille. Se vähän harmittaa, että Juha Metson kuvat jäivät äänikirjan takia näkemättä.

  • Docendo Oy, 2014.
  • 3 h 45 min
Mainokset